Tänä aamuna heräsimme vähän aikaisemmin, koska määränpäänä oli Ho Chi Minh mausoleumi, joka oli auki vain 08-11.00. Ja koska mausoleumi sijaitsi n. 3km päässä, meidän oli lähdettävä kävelemään sinne ajoissa. Mausoleum on vain yksi pieni, mutta hyvin tärkeä osa Ho Chi Minhin rakennuskompleksia. Sen sisältä löytyy itse edesmenneen Ho Chi Minhin (1890-1969) oikea ruumis. Vapaustaistelija on näytillä lasivitriinissä pienessä huoneessa, jossa niin paikallisetkin kuin turistitkin pääsevät kunnioittamaan Vietnamin vapauttajaa.
Meidän epäonneksemme eksyimme sisäänkäynnille, joka johti suoralle kierrokselle mausoleumiin. Rakennuskompleksin muiltakin kulmilta olisi varmasti päässyt sisään, jolloin olisi päässyt ihastelemaan koko aluetta. Tuon suoraan mausoleumiin johtavan sisäänkäynnin vitsi piilee siinä, että kamerat ja laukut jäivät alueen ulkopuolelle narikkaan. Noita muita sisäänkäyntejä pitkin olisi saanut tuoda kamerat ja reput tullessaan ja jättää ne sitten tarvittaessa hyllyyn, mikäli halusi käydä mausoleumissa sisällä. Ei siinä auttanut itku enää markkinoilla ja suosiolla piti luovuttaa tavarat tiskille säilöön. Narikasta suunnattiin metallinpaljastimeen ja kun se näytti vihreää valoa, niin sitten siirryttiin alueelle sisään. Kommunistisen kasvatuksen saaneet pukumiehet elehtivät jäykästi sekä käskevästi ja yksi heistä opasti turvatarkastuksen läpäisseet vierailijat sotilaalliseen parijonoon odottamaan kierrokselle lähtöä. Valkoisiin palveluspukuihin pukeutuneet sotilaat viittoivat jonossa marssivia vieraita ärhäkkäästi eteenpäin ja aina kun parijonosta vahingossa muotoutui jono (eli jonossa ei kulkenut enää kaksi ihmistä vierekkäin, vaan yksi), niin sotilaat kyllä palauttivat eksyneet lampaat takaisin ruotuun.
Sisälle mausoleumiin kuljettiin punaista kumista mattoa pitkin. Matto oli viretty koko lenkin mittaiseksi, eli sisään mausoleumiin, portaat ylös, sisään hautakammioon, ulos, portaat alas ja sen jälkeen löysitkin itsesi jo rakennuksen ulkopuolelta. Ho Chi Minhin ruumis oli kyllä vaikuttavan näköinen ilmestys lasisessa vitriinissään. Herraa vartioi yksi sotilas jokaista neljää vitriinin kulmaa kohden ja ylempänä kiertävällä kävelytasanteella vieraita paimensi kahdeksan valkoasuista sotilasta lisää, jotka koko ajan paimensivat katrasta eteenpäin hoputtaen ja vihaisesti mulkoillen. Siinä sitä mentiin parijonossa tai jonossa kuin köyhän talon porsaat ja koko visiitti oli ohi yhdessä hujauksessa. Rakennuskompleksia olisi voinut kiertää sitten muiden kohteiden osalta vielä tuon jälkeen, mutta mitäpä sitä kiertelemään ja katselemaan, kun kameratkin olivat säilössä. Tuumasimme vain, että eiköhän tätä käsin kosketeltavaa kommunistista ilmapiiriä ole haisteltu tarpeeksi ja siirryimme narikan kautta aamukahville.
Mausoleumi kuvassa vasemmalla.
Takaisin tullessa meidän oli tarkoitus löytää eilinen "leimasin-seppä" joka kauppasi puisia kaiverettuja musteleimasimia. Näihin leimasimiin sai itse valita nimen ja seppä kaiversi sen muutamassa tunnissa valmiiksi. Meillä kun eilisen ohjelmaan ei mahtunut enää paluu tuonne käsityöläisalueelle, niin päätimme hakea sen seuraavana päivänä, eli tänään.. Naureskeltiin, että noinkohan nähdään koko kojua enää ollenkaan, mutta "pajalle" tullessa mies tunnisti meidät heti ja ojensi hymyillen meille pienen puisen paketin. Ihan huippua! :) Kyllä paikalliset vietnamilaiset ovat totaalisesti lunastaneet meidän luottamuksen ja nopeasti oppii tunnistamaan ne jotka ovat helpon rahan perässä niistä, jotka oikeasti haluavat auttaa ja palvella. Tässä alla kuva leimasimesta :)
Paluu matkalla hotellille kävimme syömässä Thai Expressissä ja tarkoitus oli tehdä pieni postaus ennen illan vesinukketeatteria. Minä kuitenkin nukahdin ja P ei hellinnyt herättää minua, joten nukuin pienissä pätkissä 3 tuntia (olin kuulemma kommentoinut välissä aina jotain). Herätessä olikin sitten ihan nuppi sekaisin, mutta eihän se auttanut kuin ryhdistäytyä kun edessä oli teatterinäytös vanhaa perinnettä ylläpitävässä vesinukketeatterissa (Waterpuppet theatre). Tunnelma oli melko tiivis noin 350 paikaisessa teatterissa, jossa penkit oli suunniteltu pienten vietnamilaisten mukaan. Näytös oli mukaansa tempaava ja sopivan lyhyt (penkkien pienuus huomioonottaen). Vaikka näytöksen kieli olikin vietnam, pystyi siitä helposti ymmärtämään humoristiset kohdat. Kakkosluokan liput maksoivat 1,50 eur/hlö ja meidän kohdalla se tarkoitti viimeistä takariviä. Näkyvyys oli kuitenkin loistava. Suosittelemme lämpimästi!
Viimeinen illallinen Hanoissa tuli kustantamaan meille 11 eur yhteensä, sisältäen siis yhden alkuruoan, kaksi pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa sekä juomat. Uskomattoman halpaa näinkin hyvätasoisessa ruokapaikassa, joskin kadulla saisi ruoan kuitenkin murto-osalla tästä. Huomenna päivä meneekin pakkailun ja lentovalmistelujen merkeissä, koska siirrymme n. 800km rannikkoa alaspäin Danang-nimiseen kaupunkiin. Muutama kuva vielä käsityöläiskorttelistä Old Quarterissa...
Nuudelikauppa - Noodelshop
