P kertoo:
"Pari viikkoa ennen lomareissuamme selvisi, että minulla olisi mahdollisuus käydä työhaastattelussa. Dragages on yksi Hong Kongin isoimmista rakennusfirmoista ja heillä on tällä hetkellä käynnissä erittäin haastava ja mielenkiintoinen projekti aivan kaupungin ydinkeskustassa Hong Kong Islandilla. MTR laajentaa metroverkostoaan pääsaarella ja uuden, juuri rakenteilla olevan maanalaisen tunnelin kokonaispituus tulisi olemaan n. 3 km. Siirtyisin siis maanpäällisistä töistä tunnelitöiden pariin. Saimme suhteellisen halvat lennot Saigonista Hong Kongiin (160€/naama), joten miksi jättää tällainen tilaisuus käyttämättä? Aamulennolla Hong Kongiin ja iltalennolla takaisin Saigoniin. Vähän niin kuin töissä olisi käynyt.
Aamuinen herätys oli 03:00 ja puoli tuntia tästä olimme jo matkalla
Tan Son Nhatille. Lento Hong Kongiin lähti kuuden aikoihin ja perillä olimme kaksi tuntia myöhemmin. Eli aika nopea siivu loppuen lopuksi. Kentälle saavuttuamme täytyi hieman hieraista silmiään, sillä
Chek Lap Kok on todella, todella iso. Terminaaliakin piti oikein vaihtaa kentän omalla maanalaisella junalla, kun matkaa portilta tuloaulalle oli vissiin kilometrin verran. Tekosaarelle rakennetulla lentokentällä näimme myös ensimmäistä kertaa maailman isoimman lentokoneen,
Airbus A380:n.
Kulkeminen Hong Kongissa on melko vaivatonta. Tai ainakin ensikertalaisen silmiin se vaikutti siltä. Lentokentältä pääsi suoraan Airport Express-junalla keskustaan 24 minuutissa. Kahdelle menopaluulipulle (eli keskustaan Hong Kong Islandille ja takaisin) tuli hintaa 200 Hong Kongin dollaria, eli noin 20€. Keskustan asemalta pääsi vaivattomasti taksilla eteenpäin, eikä tuo ainakaan omiin silmiimme näyttänyt hirveän kalliilta kyydiltä.
Tapasimme rekrytointifirman edustajan hänen omalla toimistollaan China Merchant Towerissa ja kävimme lounaalla samaisessa rakennuksessa. Itse työhaastattelu suoritettiin työmaatoimistolla vähän matkan päässä rekrytointifirman toimistolta. Matkaa taitettiin luonnollisesti taksilla, koska kaupungissa ei ole tapana kulkea jalan mihinkään. Mennään joko metrolla, taksilla tai bussilla. Ongelmaksi muodostuu vain se, että mikäli et osaa puhua kiinaa, niin tällöin taksikuskit eivät todellakaan tiedä, että mihin haluat. Vain harva kuulemma ymmärtää englantia ja se kyllä huomattiin.
Itse työhaastattelu oli ohi nopeasti. Mitään turhia korulauseita ei käytetty, vaan pyrittiin selvittämään kaikki mahdollinen nopealla aikataululla. Haastattelun piti työmaan suurin tirehtööri, general project manager Emmanuel Clech. Ranskalainen iso kaveri, jonka puheesta ei välttämättä aina saanut aivan selvää, kun kyseinen kansakunta tykkää puhua englantia omalla tavallaan. Haastattelu suoritettiin työmaatoimistolla. Palkkatarjousta hieman nostettiin ja seuraava temppu olisi saada lähetettyä lupakirjasta ja tutkintotodistuksesta kopiot projektipäällikölle. Mikäli ymmärsin oikein, niin niiden perusteella sitten päätetään, että miten jatkossa edetään. Tarkoituksena on ilmeisesti yrittää selvittää, että voiko kyseisillä papereilla saada tunnelilinsenssin Hong Kongiin ilman, että täytyisi käydä puolen vuoden mittaista kurssia. No, aika näyttää että kuinka käy.
Päivän reissu toiselle aikavyöhykkeelle (Vietnam +5 tuntia, Hong Kong +6 tuntia) oli kaikessa yksinkertaisuudessa nopea suoritus. Iltakone lähti takaisin Vietnamiin vähän kahdeksan jälkeen ja vaikka kuinka luuli, että kaupungissa jäisi aikaa ostosten tekemiseen, niin väärässä oltiin. Väljä aikataulu tuntui juuri sopivalta, sillä ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään paikkaan, vaan sai pällistellä hieman enemmän omassa rauhassa. Palasimme tänne Saigonin Mai-hotelliin vähän vailla 11 illalla, joten päivälle tuli mittaa reilut 20 tuntia. Ei tarvinnut kauaa unta houkutella." :)