Pala Vietnamia

Varsovan kentälle tulimme noin yhden maissa päivällä ja seuraavat 10 tuntia oli aikaa pällistellä Frederic Chopinin kenttää. Mahat kurni siihen malliin, että päätimme istahtaa alas ja syödä jotain. Mikrolämmitetyt lasagnet, appelsiinimehut, vesipullot sekä kaffit (latte + cappuccino) maksoivat yhteensä 30 euroa.

Syödessä jo ihmettelimme langattoman nettiyhteyden puuttumista, mutta surffailuun löytyikin hieman myöhemmin melkoinen " lepolassetaivas " :)

Tuumailimme menevämme jo lentoportin läheisyyteen odottelemaan lentoa, mutta passin tarkastaja huomautti, että emme olleet vielä hakeneet itsellemme uusia jatkolentolippuja ja ohjeisti meidät Transit Connection Infoon hakemaan lippuja. Passin tarkastaja kertoi myös, että seinän toisella puolella ei olisi kuin yksi kauppa ja suositteli että kannattaa jäädä vielä tax free kauppojen puoleiselle alueelle. Jatkolentojen infopisteen luona odotellessa huomasimme neliön muotoisen "lepolassetaivaan" jossa luki WI FI :) ja vaikea on varmaan arvata mihin leiriydyimme seuraaviksi 9 tunniksi :)

Silmiä painoi aivan hirvittävän paljon koko päivän, mutta päätimme sinnitellä lennolle asti ja täytyy myöntää, että se kannatti. Lento kesti 9,5 tuntia josta nukuimme railakkaat 8 tuntia :) Joten suunnitelma toteutui täydellisesti. Minä söin vielä lennon alussa lämpimän aterian, mutta P oli jo täysin unten mailla.

Hanoihin saavuimme reilu puoli tuntia etuajassa ja kaunis aurinkoinen ilma vielä Thaimaan yläpuolella lentäessä vaihtui paksuun pilvipeittoon. Lämpötila oli kuitenkin +23 astetta eikä satanut. Hotellin järjestämä taxi odotti meitä lentokentällä, vaikka jännityksellä odotimme, että ovatkohan he saaneet viestimme jonka lähetimme Varsovan kentältä 15 tuntia aikaisemmin (tietysti olisi tämänkin voinut hoitaa aiemmin..).

Aiemmasta poiketen, matkalla lentokentältä hotelliin emme nähneetkään isoja teollisuusalueita vaan riisipeltoja joissa naiset kyykkivät nón lá - hatut päässään (ne elokuvista tutut kartion muotoiset) :) Hotellin edessä jo autosta ulos astuessa kaupungin vilinä ja hälinä sai otteeseensa. Huoneeseen päästyämme kävimme pikapesulla ja päätimme lähteä ensimmäiselle lyhkäiselle kierrokselle Old Quarteriin, jossa myös hotellimme sijaitsi.

Ensimmäinen tavoite oli nostaa rahaa lähimmältä automaatilta ja otimmekin huimat 500 000 dongia ulos.. hetken seistyämme ja tuumattuamme tajusimme että olimme nostaneet vain vajaat 20 euroa... ja saimme aikaan melkoisen naururymäkän keskenämme. Päätimme nostaa vähän lisää ja lopuksi taskusta löytyi 2,5 miljoonaa dongia (97 eur).

Kadut olivat täynnä niin tavara- kuin ruokakojujakin ja ihmisiä kuhisi kaduilla kuin muurahaisia, mutta jos jotain oli paljon, niin ne oli teitä pitkin pöristelevät ja tuuttaailevat skootteri ja mopot. Aikamme tuossa sekasortoisessa melskeessä (joka oli kuitenkin aikan hallittua) käveltyämme päätimme etsiä mukavan ruokapaikan missä nauttia ensimmäinen lämmin ateria maahan tulon jälkeen. Tovin päästä löysimmekin mukavan näköisen ruokapaikan nimeltä "Thai Express", tunnelmaltaan hieman pikaruokalan tyylinen, mutta annokset olivat ruokaisia ja todella maittavia. Tilasimme annoksen spring rollsin tyylisiä money rollseja, kaksi pääruokaa, yhden extra riisiannoksen, ja vedet ja koko aterian yhteissummaksi tuli 239 000 dongia ( n. 11 eur ) ja tämä siis kahdelta hengeltä. Varsovan lentokenttäruokaan verrattuna tämä oli melkoista luksusta pikkurahalla! Tosin katukeittiöissä hinta on tästäkin vain murto-osa.



Nyt ollaan takaisin hotellilla ja väsyttää sen verran, että jatketaan jutustelua huomisen puolella ja katsotaan mitä huomiseksi keksimme tekemistä. Pitkälahkeiset housut sekä pitkähihainen ohuehko puuvilla neule ei ollut yhtään liikaa Hanoin illassa. P.s. R:lla on nilkat paisuksissa kuin virtahevolla :) Tässä alla vielä yksi kuva Hanoin mopoarsenaalista... P.p.s. Monopolirahaa on taskussa jäljellä 2,1 miljoonaa, joten olisi se puoli miljoonaakin siitä automaatista riittänyt näin alkuun.