Pala Vietnamia

Kello pirisi hieman normaalia myöhemmin tänä aamuna, mutta silti väsytti niin maan vietävästi. Olisi hyvin voinut nukkua vaikka pitkälle iltapäivään. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme ja luovutimme ne hotellin säilöön. Hotellin vuorovastaava huomasi väsyneet naamat ja oli asiasta sen verran "huolissaan", että ilmoitti huoneemme olevan käytössämme siihen asti, kunnes taksikuljetus lentokentälle saapuisi (normaali check-out oli 12:00 ja meidän tapauksessa sitä olisi jatkettu 14:00 saakka, jos olisimme niin halunneet). Väsymyksestä huolimatta ylimääräinen makoilu huoneessa ei kuitenkaan kiinnostanut, sillä ilmanvaihto ei oikein meidän kämpässä toiminut. Päätimme kuitenkin kävellä väsymyksen pois ja olihan meillä vielä reilusti aikaa nauttia kaupungilla kahvikupposet.

Saavuimme hotellille takaisin hyvissä ajoin, jotta ennätimme tulostaa yhden Ho Chi Minh Cityn hotellia koskevan voucherin ja lentodokumentit Helsinki - Hanoi - Helsinki lennosta. Olivat hävinneet jo johonkin matkan varrella. Olimmehan olleet tien päällä jo kolme kokonaista päivää. :) Hieman ennen kuin lähdön hetki koitti, hotellin henkilökunta tarjosi meille vielä lähtöteet ja kertoivat taksin olevan valmiina heti, kun mekin olisimme. Matkalla lentokentälle näimme sitten vasta ensimmäisen liikenneonnettomuuden, mikä sinänsä on ihme, koska täällä ajetaan kulkuvälineellä koosta riippumatta kuin päättömät kanat. Meidän edestä tielle kurvannut skootteri paukahti suoraan takana tulleen poliisi auton keulaan. Me jatkoimme matkaa ja yritimme kovasti kurkkia (uteliaita kun ollaan) taaksepäin onnettomuuspaikalle, että kuinka siellä kävi. Meidän mielestä molemmat skootterimatkustajat nousivat omin jaloin ylös, vaikka vauhtia oli reippaasti ja törmäys kova. Se nimittäin kuului erittäin selvästi meidän auton sisälle. Tarina ei kerro, että mitä seuraavaksi tapahtui, mutta liikenne poliisiauton takana pysähtyi kuin seinään.

Lentokentälle päästyämme sisäänkirjautuminen lennolle tapahtui kivuttomasti, mutta itse lento lähti vajaan tunnin myöhässä. Odotellessamme söimme maailman huonointa valkosuklaata. Se ei maistunut miltään. Oikeasti, ei siis yhtään miltään. Kaksi palaa suuhun, loppu levy lensi roskiin. Nyt on paikallinen suklaa testattu.

Lento Danangiin ei sitten ollutkaan kovin pienellä koneella eikä Danang itse asiassa kovin pieneltä kylältä vaikuttanutkaan. Noin 300-paikkainen suihkukone vei meidät tunnissa perille. Vastassa odotti lämmin ja kostea hönkäys meri-ilmaa, lentokoneesta poistuttaessa. :) Hotellille ajelimme kaupungin keskustan läpi ja hitto, täällä sitä vilinää ja vilskettä vasta piisasi. Neonvärein varusteltu katunäkymä sai pään pyörälle! Joen ylityksen jälkeen liikenne alkoi vähentyä ja My Khe rantaväylälle kaarrettaessa, vastaan tuli vain muutama skootteri. Vaahtopäät velloivat tien toisella puolella rantaan, mutta pimeyden vuoksi kunnon kuvaa merestä tai sen suuruudesta ei vielä saanut.

Rantaväylältä käännyimme yllättäin kuoppia täynnä olevalle kapealle hiekkatielle ja mielessä kävi jo että mihin ihmeen pikkuteille tässä nyt lähdettiin, mutta onneksi tien päässä näkyi jo hotellin mainoskyltti ja saimme huokaista helpotuksesta. Hotelli jossa yövymme on joskus ollut ensimmäisessä rivissä merelle päin, mutta vuosien mittaan hotellin ja meren väliin on rakentunut ihan kokonainen uusi kortteli. Meidän huoneesta toki on näkymä merelle, koska olemme 5. kerroksessa.

Fressattiin vähän itseämme ja päätettiin illan päätteeksi etsiä ruokapaikka. Kello lähestyi kahdeksaa emmekä olleen syöneet juuri mitään koko päivänä. Pimeiltä kujilta takaisin rantakadulle päästyämme, lähdimme talsimaan takaisin kaupungille päin. Muutaman askeleen päässä oli kaksi ravintolaa ja koska ensimmäinen oli tupaten täynnä, niin päätimme mennä viereiseen vähän hiljaisempaan paikkaan. Vaan emmepä taas arvanneet mihin soppaan sotkeuduimme... Kyllä, kalaa tilasimme ja sen sai vielä itse valitakin, mutta sitten alkoikin armoton häsläys ympärillä.

Pöytään tuotiin lasit, kuppi maapähkinöitä ja kuppi pieniä harmaankirjavia munia (ei mitään hajuakaan, että mistä linnusta ne olivat lähtöisin). Tilattiin oluet ja saimme huomata, että hörpyn jälkeen lasi täytettiin aina piripintaan ja ennen kuin nauttimisvuorossa oleva pullo oli edes puolillaan, niin haukan lailla pöytämme vieressä päivystävä nainen avasi jo uutta kierrosta pyytämättä. Olutlaseihin nainen heitti jääpaloja sitä mukaa kuin edellinen suli. Ilmeisesti tarkoitus oli pitää olut viileänä tai joitain. Kun huomasimme, että kuinka nopealla vauhdilla uudet pullot aukaistiin, oli pakko hidastaa juomista ettei olisi aivan tuhannen päissään ennen kuin ruoka saapuisi pöytään. Tämän seurauksena oli se, että olut alkoi maistua melko vetiseltä.

P:n käydessä kadun varressa tupakalla, ravintolan naiset innostuivat mittailemaan P:tä silmillään ja nyökyttelivät ja osoittelivat päälle. Tämä toi hieman epämukavan olon, varsinkin kun ei ollut hajuakaan siitä, että mistä he puhuivat. Tämä häsääminen pöydän ympärillä ja silmillä mittailu vähän latisti tunnelmaa, mutta ruuan tultua pöytään, grillattu tuore kala vei kielen mennessään. Ja se olikin melkein ainut asia, mikä nosti tunnelmaa. Mahat täyttyivät ja ruuan jälkeen emme aikailleet poislähdön kanssa, sen verran potutti palvelu ja "huijausmeininki". Ruoka maksoi n. 14 eur kahdelta. Vähän paha maku jäi suuhun tuosta ruokareissusta, mutta kala oli valtavan hyvää.

Tässä vielä muutama kuva hotellille vievästä tiestä. Ei uskoisi, että valotolpan kohdalla on risteys, josta pääsee kääntymään sivukujalle.