Aamupäivän päätteeksi ajelimme silkkitehtaan vieressä olevalle "Elephant Falls" nimiselle putoukselle. Paikka sijaitsi ihan silkkitehtaan läheisyydessä, joten pitkää matkaa ei tarvinnut autossa istua. Ihmettelimme vain ensin miksi hidastamme ja käännymme johonkin nurmikentälle, mutta kuski tokaisi iloisesti " Elefant Falls, here". Normaalisti odotimme näkevämme putoukset jo kaukaa tullessa, mutta nyt ajoimmekin putouksen yläpuolelle.



Tästä alkoikin sitten armoton kapuaminen alaspäin ja mitä alemmas mentiin, sitä olemattomammiksi askelmat muuttuivat. Tässä muutama esimerkki :)


Kyllä, alla olevassa kuvassa on myös kiveen hakattu askelmat. 10 dollaria sille joka osaa erottaa kaikki askelmat kuvasta :)


Tässä alla taas kivirykelmiä joiden lomassa piti yrittää taiteilla eteenpäin :)



Alhaalla maisemat kyllä sitten palkitsivat kovan kipuamisen ylös alas kivien seassa.



 Meidän opas ohjeisti meidät myös pieneen luolaan...



Tuon kivillä taiteilun jälkeen oli reisilihakset melkoisesti maitohapoilla ja sen tunsi varsin hyvin seuraavana aamuna :) Kivaa kuitenkin oli ja saipahan hieman liikuntaakin. Putouksilla vaeltelun ja seikkailun jälkeen siirryimme nurmikentän vieressä sijaitsevaan myymälään, jossa sai ihmetellä paikallisväestön tekemiä silkkituotteita ja puisia norsuveistoksia. Ennen kuin poistuimme putouksilta, kävimme vielä pyörähtämässä viereisessä temppelissä.






Elefant Fallseilta lähdimme takaisin kaupunkiin lounaalle, mutta koska ruokapaikka ei ollut mitenkään mainitsemisen arvoinen, niin jätetään se tästä välistä pois. Sen verran voi sanoa, että loppupäivään se jätti jonkin asteisen piilevän nälän elimistöön :) Lounaalta lähdimme sitten vielä muutamaan paikkaan; Lang Biang vuorelle ja pieneen kylään jossa asusteli yksi vuorille ensimmäisenä muuttanut alkuperäiskansa.


Lang Biang vuoren kupeeseen parkkeeratessa P:n ilme kirkastui ja hymy levisi korviin asti. Vuorelle pääsee ylös ainoastaan, suomen armeijankin käytössä, olevilla "Uaz maastureilla" :) Lang Biang vuoren huiput ovat n. 2 - 2,5 kilometrin korkeudessa. Tässä muutama kuva vuoren huipulta.





Vuorelta ajelimme seuraavaksi alkuperäiskansan kylään ja siellä saimmekin ikimuistoisen kiertokävelyn, jota ei varmasti jokainen turisti koe :) Ajelimme hiljaa kylän pieniä kujia ja kuski pysähtyi erään miehen luo puhumaan jotain. Ilmeni, että mies oli kyseessä olevan kylän päällikkö, eikä aikaakaan kun olimme istumassa kahdestaan melko hiprakassa olevan päällikön "tuvassa" (joka näytti suomalaiselta vanhalta puuladolta). Siellä hän kertoi meille tarinoita 3 eri kielellä heimonsa historiasta, oli laulua, oli soittamista, oli ranskaa ja vietnamia ja englantia. Vaikkemme ymmärtäneet kuin sanan sieltä ja sanan täältä, niin esitys oli ikimuistoinen ja nauroimme mahat kippurassa.

Kaiken tohinan keskellä, mies yhtäkkiä nosti seinän vierustalta ison savisen kannun, jossa oli muovia suuaukon suojana. Seinältä heilahti mukaan puiset pillit, jotka hän tökkäsi paksun massan läpi savikannun pohjalle ja viittelöi meitä maistamaan. Eihän siinä auttanut kuin laittaa pilli suuhun ja imaista. Kummallakin vääntyi suu vinoon, vaikka sitä ei tietenkään päällikölle näytetty. Kannun pohjalta suuhun tuli viljalta maistuvaa massaa, joka maistui lähinnä keskenkäyneeltä kiljulta! Ja emme voineet kuin nauraa kun ajattelimme, että mihinkähän sitä on taas saanut itsensä mukaan :) :) Kiertokävely kesti päällikön kanssa noin kolme varttia ja kierroksen aikana meille esiteltiin koko kylä. Kuvia tästä meillä ei ole, koska kohteliaisuussyistä jätimme kamerat autoon.

Eilen sitten ajoimme vuoriston/viidakon läpi yksityisautolla tänne etelärannikolle Ke Ga:an. Ilmasto muuttui taas lämpimäksi sekä kosteaksi ja rinteessä oleva bungalowimme oli henkeäsalpaava. Laitellaan kuvia tulemaan lisää kun saamme paremmat nettiyhteydet. Tälle illalle on edessä Uuden Vuoden vastaanotto paikalliseen tapaan. Innolla odotamme mitä se tuo tullessaan.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!!


  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

read comments

Eilinen päivä vierähti Dalatia ympäröivällä maaseudulla ihastellen erilaisia kohteita. Varasimme edeltävänä iltana yksityisauton (kuskilla) ja pakettiin kuuluvat kohteet. Päivän kiertoajelu 08.30 - 16.00 maksoi miljoonan :) Eli siis 39 euroa ja sisälsi 9 eri kohdetta.


Ensimmäisenä pysähdyimme eräälle kukkafarmille. Kukkabisnes on täällä todella isoa ja paikallisten markkinoiden lisäksi kukkia viedään niin oman maan isoimpiin kaupunkeihin kuin ulkomaillekin. Alunperin kukkia on kasvatettu ulkosalla ilman mitään suojaa, sään armoilla, mutta sitten yksi vietnamilainen oli nähnyt miten Hollannissa kasvatetaan kukkia kasvihuoneissa ja oli kopioinut idean myös tänne Dalatin kukkuloille. Sen jälkeen kukkabisnes otti todenteolla tuulta alleen ja se on nykyään iso elanto paikallisille maanviljelijöille. Kuvassa näkyvät Gerberan näköiset kukat maksavat n. 80 centtiä euroissa ja niitä saa tuolla rahalla siis 30 kappaletta!!! Ai että kun ois koti aina täynnä leikkokukkia jos noin halpaa ois suomessakin :) Sanoin kuskille, että meillä yksi kukka maksaa n. 5 euro ja hän meinasi pyörtyä :)



Seuraavaksi pysähdyimme kahviplantaasin vieressä. Tähän liittyy vähän surullinen tarina tai miten sen ottaa, kolikolla on aina se kaksi puolta. Vuorilla elävä alkuperäisväestö on hakannut monet kukkulat paljaaksi metsistä ja tehneet rinteille kahviplantaaseja. Valtiolla ei ole resursseja valvoa toimintaa ja näin ollen metsää kaadetaan TODELLA paljon. Toisaalta tämä on vuorilla asuville ainut elinkeino ja tätä nykyään hyvä elinkeino onkin. Vietnam kun on nykyään toiseksi suurin kahvintuoja Brasilian jälkeen. Tässä alla kuva kahvipuusta ja kahvinviljelijän talosta (talot ovat kuulemma vuosien mittaan isonneet ja komistuneet kahvin hinnan nousun myötä ).

Puissa kasvavat kahvipavut eivät tuoksuneet ollenkaan kahville, maku papuihin tulee vasta papuja kuivattaessa auringossa. Kaikki pihat olivat mustanaan, täynnä tummuvia papuja. Tummuneet pavut kuoritaan ja jäljelle jää siis tuttu jauhettava kahvinpapu. Täällä kahvijauheen sekaan lisätään hieman suklaata tai muita makuja antamaan kahville lisäaromia. Paikallinen kahvi on tosiaan maultaan aika makeaa ja vahvaa.


Seuraavaksi pysähdyimme tutustumaan miten riisiviiniä valmistetaan. Tämä "riisiviini" oli kuitenkin 65% vahvuudeltaan ja oli siis ihan kirkasta viinaa :) Polttimossa palamiseen käytettiin kahvipavun kuoria joka säästää tietenkin juomantekijän kuluja ja myös metsää jota jo muutenkin oli aika armottomalla kädellä hakattu alas. Riisi keitetään ja mukaan heitetään joitain entsymejä ja tämä riisimössö vedellä laimennettuna laitetaan saaviin muhimaan vajaaksi viikoksi. Sen jälkeen muhinut keitos kaadetaan polttopönttöön ja keitetään ja niin edelleen. Lopputulos = Kirkasta viinaa.Tässä muutama kuva alla riisiviinin tuottajan luota, joka lähinnä näytti vanhanliiton pirtusammiolta :)




Seuraavaksi pysähdyimme silkkitehtaalle ja näimme miten silkkilankaa valmistettiin sekä miten siitä tehdään kangasta. Tosi mielenkiintoista. Silkkiperhosen toukka tekee itselleen ison valkoisen kotilon ja ennen toukan kuoriutumista ulos kotilot kerätään talteen. Ne kiehautetaan ja heitetään vesialtaaseen jossa silkkilanka kotilosta alkaa irtoamaan. Lankaa nostetaan vesialtaasta kerille, jotka rullaavat sen pienelle lankakerälle.. ja näin langan keriminen jatkuu aina vähän isompien ja aina vain isompien kerien ympärille. Tässä alla kuvia kotiloista, langan keräämisestä sekä itse kankaan teosta... Kuten jo sanoin, todella mielenkiintoista!






Laitan loppumatkan kohteet seuraavaan osioon, ettei postauksesta tulisi ihan hillittömän iso :)

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

read comments

Eilen simahdimme tosiaan aika aikaisin, mikä lie väsytti niin kovaa. Aikaisen nukkuumaan menon vuoksi tietenkin heräsimme sitten jo ennen kello kuutta aamulla. Aamiaiselle kumminkin kömmimme vasta n. 07.30. Aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä katsastamaan uusi kaupunki, johon olimme saapuneet, mutta päätimmekin ottaa pienet "ruokaperräiset" ja yllättäen heräsimme vasta kymmenen maissa aamupäivällä :) Jonkin asteinen matkaväsymys oli varmaan ottanut otteeseensa :)

Suihkun kautta suuntasimme uudelleen kaupungille ja ihan kauppatorin kulmille. Ennen torille menoa päätimme kuitenkin ottaa kupposet kahvia ja P:n kahvi olikin vähän haastavan näköinen (huom. kuvan iloinen ilme). Minä tilasin muita juomia ja olin jo kerennyt melkein juomaan ne ennen kuin P:n kahvi oli kerennyt "tippumaan" kuppiin :)



Iloisen kahvituokion jälkeen suuntasimme tuolle Dalatin keskustan kauppatorille, joka oli taasen kerran sellainen paikka josta varmasti löytyi kaikki tarvittavat tavarat + ruoka-aineet mihin tahansa käyttöön. Tässä alla muutama kuva.





Torilla kiertelyn jälkeen päätimme ottaa hieman huikopalaa eilisessä ravintelissa ennen kuin suuntaisimme Dalatin kuuluisalle "Crazy House"-talolle. Päätimme kävellä paikan päälle, mutta melkoisen mäen saimmekin kömpiä ylös. Dalatissa kun korkeuserot ylempänä ja alempana olevien rakennusten välillä on huimat. Saimme matkakumppaneiksi, tai pikemminkin seuraajiksemme ranskalaisen perheen, joka pysäytti jokaisen vietnamilaisen ja kysyi heiltä tietä tuolle hullulle talolle. Me vain seurattiin karttaa ja kyllähän he kiltisti tulivat loppujen lopuksi meidän perässä ihan samoja katuja talolle asti. Näky oli jo kaukaa vaikuttava :) (kuvan oikeassa laidassa näkyvä korkea möykky)


Hang Nga´s Crazy House on paikallisen arkkitehdin suunnittelema ja urakka on jatkunut vuodesta 1990 tähän päivään saakka, eikä loppua taideteokselle näy. Sisäänpääsy maksoi alle 2 euroa kahdelta ja oli todellakin maksun arvoinen. Talo koostui muutamasta eri rakennuksesta jotka olivat yhteydessä toisiinsa mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Tässä alla muutama kuva talon mielenkiintoisista käytävistä ja sokkeloista.
















Hullulta talolta suuntasimme takaisin keskustaan ja päätimme käydä ottamassa kuvan Xuan Huong järvestä, joka oli pikkaisen kuivahtanut kokoon (kuiva kausi). Tullessa Dalatiin nauroimme kuivalla järven penkereellä nököttäville polkujoutsenille.


"Järven" rannalta päätimme vielä käpötellä Lonely Planetin suosittelemaan V Cafe ravintolaan syömään illallisen. Söimme täyden kolmen aterian menun ja juomat päälle. Tämä ateria taisi ollakkin matkamme tähän astisista ruoista kallein, eli siis noin 15 euroa kahdelta hengeltä :)

Hotellilla sovimme huomisen päivän retkestä ja jäämme odottamaan innolla mitä se tuo tullessaan. Retki kattaa noin 100km ja 7 eri kohdetta Dalatin lähiympäristössä.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

read comments