Aamupäivän päätteeksi ajelimme silkkitehtaan vieressä olevalle "Elephant Falls" nimiselle putoukselle. Paikka sijaitsi ihan silkkitehtaan läheisyydessä, joten pitkää matkaa ei tarvinnut autossa istua. Ihmettelimme vain ensin miksi hidastamme ja käännymme johonkin nurmikentälle, mutta kuski tokaisi iloisesti " Elefant Falls, here". Normaalisti odotimme näkevämme putoukset jo kaukaa tullessa, mutta nyt ajoimmekin putouksen yläpuolelle.
Tästä alkoikin sitten armoton kapuaminen alaspäin ja mitä alemmas mentiin, sitä olemattomammiksi askelmat muuttuivat. Tässä muutama esimerkki :)
Kyllä, alla olevassa kuvassa on myös kiveen hakattu askelmat. 10 dollaria sille joka osaa erottaa kaikki askelmat kuvasta :)
Tässä alla taas kivirykelmiä joiden lomassa piti yrittää taiteilla eteenpäin :)
Alhaalla maisemat kyllä sitten palkitsivat kovan kipuamisen ylös alas kivien seassa.
Meidän opas ohjeisti meidät myös pieneen luolaan...
Tuon kivillä taiteilun jälkeen oli reisilihakset melkoisesti maitohapoilla ja sen tunsi varsin hyvin seuraavana aamuna :) Kivaa kuitenkin oli ja saipahan hieman liikuntaakin. Putouksilla vaeltelun ja seikkailun jälkeen siirryimme nurmikentän vieressä sijaitsevaan myymälään, jossa sai ihmetellä paikallisväestön tekemiä silkkituotteita ja puisia norsuveistoksia. Ennen kuin poistuimme putouksilta, kävimme vielä pyörähtämässä viereisessä temppelissä.
Elefant Fallseilta lähdimme takaisin kaupunkiin lounaalle, mutta koska ruokapaikka ei ollut mitenkään mainitsemisen arvoinen, niin jätetään se tästä välistä pois. Sen verran voi sanoa, että loppupäivään se jätti jonkin asteisen piilevän nälän elimistöön :) Lounaalta lähdimme sitten vielä muutamaan paikkaan; Lang Biang vuorelle ja pieneen kylään jossa asusteli yksi vuorille ensimmäisenä muuttanut alkuperäiskansa.
Lang Biang vuoren kupeeseen parkkeeratessa P:n ilme kirkastui ja hymy levisi korviin asti. Vuorelle pääsee ylös ainoastaan, suomen armeijankin käytössä, olevilla "Uaz maastureilla" :) Lang Biang vuoren huiput ovat n. 2 - 2,5 kilometrin korkeudessa. Tässä muutama kuva vuoren huipulta.
Vuorelta ajelimme seuraavaksi alkuperäiskansan kylään ja siellä saimmekin ikimuistoisen kiertokävelyn, jota ei varmasti jokainen turisti koe :) Ajelimme hiljaa kylän pieniä kujia ja kuski pysähtyi erään miehen luo puhumaan jotain. Ilmeni, että mies oli kyseessä olevan kylän päällikkö, eikä aikaakaan kun olimme istumassa kahdestaan melko hiprakassa olevan päällikön "tuvassa" (joka näytti suomalaiselta vanhalta puuladolta). Siellä hän kertoi meille tarinoita 3 eri kielellä heimonsa historiasta, oli laulua, oli soittamista, oli ranskaa ja vietnamia ja englantia. Vaikkemme ymmärtäneet kuin sanan sieltä ja sanan täältä, niin esitys oli ikimuistoinen ja nauroimme mahat kippurassa.
Kaiken tohinan keskellä, mies yhtäkkiä nosti seinän vierustalta ison savisen kannun, jossa oli muovia suuaukon suojana. Seinältä heilahti mukaan puiset pillit, jotka hän tökkäsi paksun massan läpi savikannun pohjalle ja viittelöi meitä maistamaan. Eihän siinä auttanut kuin laittaa pilli suuhun ja imaista. Kummallakin vääntyi suu vinoon, vaikka sitä ei tietenkään päällikölle näytetty. Kannun pohjalta suuhun tuli viljalta maistuvaa massaa, joka maistui lähinnä keskenkäyneeltä kiljulta! Ja emme voineet kuin nauraa kun ajattelimme, että mihinkähän sitä on taas saanut itsensä mukaan :) :) Kiertokävely kesti päällikön kanssa noin kolme varttia ja kierroksen aikana meille esiteltiin koko kylä. Kuvia tästä meillä ei ole, koska kohteliaisuussyistä jätimme kamerat autoon.
Eilen sitten ajoimme vuoriston/viidakon läpi yksityisautolla tänne etelärannikolle Ke Ga:an. Ilmasto muuttui taas lämpimäksi sekä kosteaksi ja rinteessä oleva bungalowimme oli henkeäsalpaava. Laitellaan kuvia tulemaan lisää kun saamme paremmat nettiyhteydet. Tälle illalle on edessä Uuden Vuoden vastaanotto paikalliseen tapaan. Innolla odotamme mitä se tuo tullessaan.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!!